Lue tiivistelmäSulje
Lue tiivistelmä
- EKP:n johtokunnan jäsen Isabel Schnabel linjaa, että keskuspankkiraha tulee viedä natiivisti lohkoketjuun.
- Yksityiset vakaavaluutat (stablecoinit) voivat täydentää maksujärjestelmää, mutta ne eivät kykene joustamaan kriisitilanteissa kuten keskuspankki.
- Lohkoketjun tuoma ohjelmoitavuus ja älysopimukset tehostavat pankkien välistä kaupankäyntiä ja poistavat selvitysriskejä.
- Eurojärjestelmä selvittää parhaillaan Project Appia -hankkeessa parasta arkkitehtuuria Euroopan digitaaliselle rahoitusinfrastruktuurille.
Rahoitusmarkkinoiden tukkukauppa ja pankkien välinen selvitystoiminta ovat ajautumassa suuren teknologisen murroksen kynnykselle. Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan jäsen Isabel Schnabel korosti Yhdysvaltain Jackson Holessa pitämässään puheessa 28. elokuuta 2026, että keskuspankkirahan on omaksuttava lohkoketjuteknologia ja siirryttävä suoraan hajautetuille alustoille.
Schnabelin mukaan finanssivarallisuuden ja rahan tokenisointi – eli niiden esittäminen digitaalisina rahakkeina ohjelmoitavilla alustoilla – tarjoaa huomattavia hyötyjä euroalueen rahoitusmarkkinoiden yhtenäistämiselle ja tehokkuudelle. Jotta uusi teknologia toimisi turvallisesti, järjestelmä tarvitsee kuitenkin riskittömän selvitysvaluutan, jollaisena voi toimia vain keskuspankkiraha.
Lue myös: EKP: Euroalueen kuluttajien inflaatio- ja korkoodotukset laskivat heinäkuussa 2026
VertaaNetissä-näkökulma: Keskuspankkirahan digitointi lohkoketjuun on tekninen muutos pankkien välisessä järjestelmässä, mutta se luo pohjaa tulevaisuuden reaaliaikaiselle ja turvallisemmalle maksuliikenteelle myös kuluttajahintaisissa pankkipalveluissa. Vaikka muutos tapahtuu rahoitusmarkkinoiden taustajärjestelmissä, se vahvistaa euroalueen finanssivakautta ja edistää digitaalisten maksutapojen kehitystä.
Stablecoinit täydentävät, mutta eivät korvaa keskuspankkia
Rahoitusalan teknologiakehityksen myötä yksityiset vakaavaluutat eli stablecoinit ovat kasvattaneet suosiotaan. Schnabelin mukaan huolellisesti suunnitellut ja vahvasti valtion velkakirjoilla katetut vakaavaluutat voivat toimia hyödyllisinä maksuvälineinä kuluttajille ja yrityksille. Ne eivät kuitenkaan kykene korvaamaan keskuspankkirahaa rahoitusjärjestelmän pilarina.
Pääsyy tähän on likviditeetin joustavuus. Yksityisillä liikkeeseenlaskijoilla ei ole mahdollisuutta luoda joustavasti lisälikviditeettiä silloin, kun rahoitusmarkkinoilla puhkeaa äkillinen luottamuspula tai kriisi. Schnabel vertasi tilannetta Yhdysvaltain historialliseen pankkijärjestelmään ennen keskuspankki Fedin perustamista: kun rahan määrä oli sidottu tiukasti pankkien hallussa oleviin valtionlainoihin, järjestelmä ei kyennyt joustamaan kysyntäpiikeissä, mikä johti toistuviin pankkipakoihin.
”Rahoitusmarkkinat voivat laajentua turvallisesti vain, jos liiketoimet selvitetään riskittömällä varallisuuserällä, jonka tarjontaa voidaan lisätä joustavasti likviditeettikysynnän muuttuessa”, Schnabel muistutti puheessaan.
Lohkoketjun tuomat edut: Ohjelmoitavuus ja atomisuus
Hajautetun pääkirjan teknologian (DLT) merkittävimmät edut tukkurahoituksessa liittyvät kauppojen atomisuuteen ja ohjelmoitavuuteen:
- Atomisuus: Kaupan osapuolet vaihtavat arvopaperit ja suorituksen samanaikaisesti. Jos toinen osapuoli ei kykene toimittamaan osuuttaan, koko kauppa peruuntuu automaattisesti. Tämä poistaa selvitysriskin.
- Ohjelmoitavuus: Älysopimusten avulla monivaiheiset prosessit, kuten vakuusrahoitus (repo-kaupat), vakuuksien korvaaminen ja vakuusvaateet (margin calls), voidaan automatisoida täysin ilman manuaalisia välivaiheita.
Schnabelin mukaan nämä ominaisuudet nopeutavat kaupankäyntiä ja vähentävät kustannuksia erityisesti rajat ylittävässä maksuliikenteessä, jossa pääomien sitominen yön yli luo tällä hetkellä merkittäviä kitkatekijöitä.
Miten keskuspankkiraha tuodaan lohkoketjuun?
EKP ja eurojärjestelmä kartoittavat parhaillaan pitkän aikavälin työohjelmassaan (Project Appia) vaihtoehtoja tulevalle rahoitusarkkitehtuurille. Keskuspankki voi valita useista malleista:
- Laskiako digitaaliset keskuspankkivarannot liikkeeseen suoraan lohkoketjualustalla (on-chain).
- Yhdistääkö nykyiset maksulaitteistot lohkoketjualustoihin siltaratkaisuilla (bridging).
- Käyttääkö yksityisiä välikäsiä ja koontitilejä (omnibus accounts) varantojen tokenisointiin.
Schnabel ilmoitti kannattavansa ensimmäistä vaihtoehtoa, jossa keskuspankkiraha itsessään on natiivi ohjelmoitava varallisuuserä. Tämä mahdollistaisi sen, että keskuspankit voisivat toteuttaa rahapolitiikkaansa direct-tilassa älysopimuksilla, reagoida markkinastressiin välittömästi ja tarjota intraday-likviditeettiä entistä joustavammin.
Euroopan rahoitusmarkkinat ovat nykyisin pirstaloituneet kansallisten järjestelmien välille. Yhtenäisen lohkoketjuarkkitehtuurin rakentaminen voi Schnabelin mukaan osaltaan edistää Euroopan säästö- ja investointiunionin toteutumista ja madaltaa pienempien yritysten kynnystä hankkia rahoitusta markkinoilta.
Miksi tämä on merkittävää?
Suurelle yleisölle keskuspankkien teknologinen kehitys takaa sen, että maksujärjestelmät pysyvät toimintavarmoina myös vakavissa häiriötilanteissa. Lohkoketjuteknologian hyödyntäminen pankkien välisessä selvityksessä voi tulevaisuudessa nopeuttaa rajat ylittäviä maksuja ja vähentää rahoitusjärjestelmän välikäsistä aiheutuvia kustannuksia.
Lähde: ECB – European Central Bank: Isabel Schnabel: Central banks on-chain
Tekoälyavusteinen sisältö: Artikkeli on tuotettu tekoälyä hyödyntäen alkuperäislähteen pohjalta.